Äiti sähköpyöräilee, osa 3

Mihin koko ajan on kiire?

Yksi syy siihen, (sen vastatuulen lisäksi) miksi lähes aina on tullut valittua auto pyörän sijasta, on kiire. Pitää ehtiä töihin äkkiä, kun siellä on iso kasa hommia odottamassa. Kauppaan pitää päästä käymään pikaisesti, että ehtii aloittamaan ruoanlaiton hyvissä ajoin. Lapsi pitää hakea kerhosta autolla, koska kello on jo kymmentä vaille. Koko ajan kiire.

Perjantainakin ajellessani kotiin päin sähköpyörällä, huomasin pinkovani koko ajan ylämäistä huolimatta niin, että vauhti pysyy 25 km/h:ssa. Havahduin siihen, että taas on kiire, mutta minne tai miksi? Mietin, että ruokahan on jo tehty, kaupassa ei tarvitse käydä ja mieskin on lapsen kanssa jo kotona, eikä kellokaan ole kuin vaille viisi. Illallekaan ei ollut sovittuna mitään. Ei siis ollut kiire minnekkään. Hellitin siis hieman hampaiden kiristystä ja nautiskelin ajamisesta.

Ja kun kiirettä olin alkanut pohtimaan, hoksasin, että tässä samallahan saan sitä liikuntaa ja ulkoilmaa, mitä olen kaivannut, kun on ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt lenkille lähtemään. Taas siis yksi plussa lisää sähköpyöräilylle.